Tervepä terve.
Köyhällekin maistuu makea.
Peruskaura 1: Kuumenna paistinpannu, siinä sulata voita. Ruskista hetki kaurahiutaleita pannulla. Lisää sokeria. Syö
Perustoffee 2 on sokerin, voin ja kerman seos. Seoksen koostumus muuttuu, kun ainesosien suhde muuttuu.
Inkivääritoffee 3: Kuumenna voita paistinpannulla, n. 100 grammaa. Kun tirisee, lisää sokeria, noin puoli desiä. Anna kiehua. Sokeri-rasvaseos on aluksi keltaista ja rakeista, sitten sokeri sulaa kuumassa ja seos muuttuu nestemäiseksi ja ruskeaksi. Sokerin määrä vaikuttaa seoksen kovuuteen. Heitä sekaan inkiväärinpalojen keitinvettä. Keitä kunnes tahmaista.
Toffeen koostumus testataan laittamalla pisara kylmälle alustalle.
Kaurainkivääritoffee 4: Tee kuten edellä ja havaitse seos nestemäiseksi. Iske sekaan kauraryynejä. Sekoita. Ålä polta seosta. Laita seos leivinpaperille. Levittele. Minun tahnani oli erittäin rasvaista. Siitä saa jäähtyneenä pyöritellä pallosia, ja rasvaisuuden saanee pois pienellä määrällä perunajauhoja. Tätä en kuitenkaan kokeillut, koska kaapissa ei ole perunajauhoja.
Seos on ruskeaa ja ryynimäistä, yllättäen. Maku on miellyttävä, mikäli tykkää inkivääristä.
Hedelmätoffee 5: Laita kauraryynien sijasta banaania ja appelsiinia. Laita myös alkuseokseen suhteessa enemmän sokeria ja vain vähän rasvaa. Hedelmiä voi keitellä karamellitahnaksi. Voit myös keitellä sokerista ja voista kinuskiseoksen ja kaataa sen hedelmänpalojen päälle. Mitä imelämmän seoksen teet, sitä kirpeämpiä kannattaa hedelmien olla, kokeile esimerkiksi mandariinejä.
torstai 3. huhtikuuta 2014
lauantai 7. joulukuuta 2013
Nötkötti
Nälkä.
Kova nälkä.
Kaapissa on mausteita, makaronia ja teetä.
Ja jänniä purkkeja. Nötköttiä.
Nötkötti on maaginen kebabeläimenkaltainen rasvainen olento, jota myydään sylinterinmuotoisissa purkeissa. Epäilen, että nötkötti eli sikanautasäilyke on lipeäkalaakin pelottavampi tuote.
Ruotsalaisilla on hapansilakkaa. Islantilaisilla mädätettyä haita. Nötkötti ei voi olla niin pelottavaa.
Apua.
Nälkä on aika paha, ja makaroni saa vihaiseksi.
Guuglaan nötkötin ja useimmat lähteet mainitsevan tuotteen syömäkelpoisuuden paranevan leivityksellä ja paistamisella. Joten toimeen, avaan purkin molemmista päistä ja tuupin hytisevän, vaaleanpunaisen asian ulos purkista. Tekee mieli upottaa se spriihin.
Ohjeet kertovat, että kötti pitää leikata sentin pihveiksi, joten tekaisen niitä neljä. Tässä vaiheessa häiriintynyt kissani tulee pyörimään jalkoihin viiksiään vipottaen. Tuupin elukan kauemmaksi, ja käsken syömään virtsakivimurojaan. Elikko on sairaalloisen kiinnostunut kötistä. Räävin köntistä pois kaiken näkyvän rasvan, sekä keltaisen että valkoisen. Pohdin holokaustia ja nälänhätää.
Otan jääkaapista munan ja rikon sen kulhoon ja vispaan sen tasaiseksi. Kissa istuu tuolilla ja tuijottaa.
Korppujauhoja ei ole, mutta leipäjätettä löytyy. Pöydällä on sopivasti kahden tuuman keko EU-hapankorppuja. Käsillä ei ole puhdasta muovipussia ja vasaraa, mutta saan käsinkin murjottua korput muroiksi.
Seuraavaksi kuumennan paistinpannun, lääpin köttiviipaleita kananmunassa ja sörkin ne hapankorppumurosiin ja laitan pannulle tirisemään. Kokeilemalla päädyn pitämään levyn keskivahvalla lämmöllä, jotta kötti tirisisi, muttei palaisi. Ketsuppia ei ole, mutta lisään hieman sweet chili - soossia.
Pihvit pitää paistaa hitaasti molemmilta puolilta.
Pohdin holokaustia ja suomalaisia savumökkejä keskellä talvea tiskatessani astioita. Nötkötti on parempi kuin keskitysleiri.
Myöhemmin koko kämppä haisee nötkötiltä, ja arvelen, että se on valmista syötäväksi.
Laitan viimeisen köttiviipaleen tirisemään ja menen tuhoamaan kolmea valmista. Suureksi yllätyksekseni se on ihan syötävää.
Ok. Olen niin köyhä ja nälkäinen, että syön nötköttiä. En ole liian nirso köyhäksi. Mietityttää silti, eikö olisi jotain terveellisempää proteiininlähdettä, jolla köyhät saataisiin pysymään hengissä. Voisiko se naudanliha sellaisenaan olla hyvä säilyke, ilman että se on pursotettu samasta siivilästä epämääräisen sikajätteen kanssa?
Nyt menee syvälliseksi, taidan mennä nukkumaan.
Kova nälkä.
Kaapissa on mausteita, makaronia ja teetä.
Ja jänniä purkkeja. Nötköttiä.
Nötkötti on maaginen kebabeläimenkaltainen rasvainen olento, jota myydään sylinterinmuotoisissa purkeissa. Epäilen, että nötkötti eli sikanautasäilyke on lipeäkalaakin pelottavampi tuote.
Ruotsalaisilla on hapansilakkaa. Islantilaisilla mädätettyä haita. Nötkötti ei voi olla niin pelottavaa.
Apua.
Nälkä on aika paha, ja makaroni saa vihaiseksi.
Guuglaan nötkötin ja useimmat lähteet mainitsevan tuotteen syömäkelpoisuuden paranevan leivityksellä ja paistamisella. Joten toimeen, avaan purkin molemmista päistä ja tuupin hytisevän, vaaleanpunaisen asian ulos purkista. Tekee mieli upottaa se spriihin.
Ohjeet kertovat, että kötti pitää leikata sentin pihveiksi, joten tekaisen niitä neljä. Tässä vaiheessa häiriintynyt kissani tulee pyörimään jalkoihin viiksiään vipottaen. Tuupin elukan kauemmaksi, ja käsken syömään virtsakivimurojaan. Elikko on sairaalloisen kiinnostunut kötistä. Räävin köntistä pois kaiken näkyvän rasvan, sekä keltaisen että valkoisen. Pohdin holokaustia ja nälänhätää.
Otan jääkaapista munan ja rikon sen kulhoon ja vispaan sen tasaiseksi. Kissa istuu tuolilla ja tuijottaa.
Korppujauhoja ei ole, mutta leipäjätettä löytyy. Pöydällä on sopivasti kahden tuuman keko EU-hapankorppuja. Käsillä ei ole puhdasta muovipussia ja vasaraa, mutta saan käsinkin murjottua korput muroiksi.
Seuraavaksi kuumennan paistinpannun, lääpin köttiviipaleita kananmunassa ja sörkin ne hapankorppumurosiin ja laitan pannulle tirisemään. Kokeilemalla päädyn pitämään levyn keskivahvalla lämmöllä, jotta kötti tirisisi, muttei palaisi. Ketsuppia ei ole, mutta lisään hieman sweet chili - soossia.
Pihvit pitää paistaa hitaasti molemmilta puolilta.
Pohdin holokaustia ja suomalaisia savumökkejä keskellä talvea tiskatessani astioita. Nötkötti on parempi kuin keskitysleiri.
Myöhemmin koko kämppä haisee nötkötiltä, ja arvelen, että se on valmista syötäväksi.
Laitan viimeisen köttiviipaleen tirisemään ja menen tuhoamaan kolmea valmista. Suureksi yllätyksekseni se on ihan syötävää.
Ok. Olen niin köyhä ja nälkäinen, että syön nötköttiä. En ole liian nirso köyhäksi. Mietityttää silti, eikö olisi jotain terveellisempää proteiininlähdettä, jolla köyhät saataisiin pysymään hengissä. Voisiko se naudanliha sellaisenaan olla hyvä säilyke, ilman että se on pursotettu samasta siivilästä epämääräisen sikajätteen kanssa?
Nyt menee syvälliseksi, taidan mennä nukkumaan.
maanantai 25. marraskuuta 2013
Inkiväärikarkkia
Googlasin yleishyvän inkiväärikarkin ohjeen. Se menee näin.
Osta inkiväärinjuurta. Ostin kaksi isoa. Viipaloi ne. Masokisti saa myös kuoria, mutta oikeasti, se on ihan turhaa. Viipaloi ohuiksi. Heitä väljään veteen kiehumaan. Keittele miedosti poreilevassa vedessä, kunnes inkivääri on pehmennyt. Siihen voi mennä tunti tai viisi. Myöhään illalla päätin, että nyt ne saakelin kinkiväärit ovat tarpeeksi pehmeitä ja kalastelin ne liemestä. Talosta ei löytynyt sokeria tarpeeksi sokeroimiseen.
Inkiväärit on tarkoitus sokeroida kuten munkit. Joo, heitin sokerit inkiväärisetin päälle ja annoin muhia vain huomatakseni, että inkiväärini olivat vielä valuneet astian pohjalle, ja minulla on nyt kipollinen sokeriliemessä lilluvia inkivääriviipaleita. Jei.
Keitinvedestä yritin keittää hilloa. Saattaa olla, että pektiini tuhoutuu liian pitkään keitellessä. Minulla on nyt desinfiointikeitetyssä lidlin maapähkinävoipurkissa inkiväärisokerivettä.
Joka tapauksessa, herkkua on. Molempia voi käyttää mausteena tai vedellä sellaisenaan.
Osta inkiväärinjuurta. Ostin kaksi isoa. Viipaloi ne. Masokisti saa myös kuoria, mutta oikeasti, se on ihan turhaa. Viipaloi ohuiksi. Heitä väljään veteen kiehumaan. Keittele miedosti poreilevassa vedessä, kunnes inkivääri on pehmennyt. Siihen voi mennä tunti tai viisi. Myöhään illalla päätin, että nyt ne saakelin kinkiväärit ovat tarpeeksi pehmeitä ja kalastelin ne liemestä. Talosta ei löytynyt sokeria tarpeeksi sokeroimiseen.
Inkiväärit on tarkoitus sokeroida kuten munkit. Joo, heitin sokerit inkiväärisetin päälle ja annoin muhia vain huomatakseni, että inkiväärini olivat vielä valuneet astian pohjalle, ja minulla on nyt kipollinen sokeriliemessä lilluvia inkivääriviipaleita. Jei.
Keitinvedestä yritin keittää hilloa. Saattaa olla, että pektiini tuhoutuu liian pitkään keitellessä. Minulla on nyt desinfiointikeitetyssä lidlin maapähkinävoipurkissa inkiväärisokerivettä.
Joka tapauksessa, herkkua on. Molempia voi käyttää mausteena tai vedellä sellaisenaan.
Banaani
Jääkaapissani on asunut mustuneita banaaneja jo aika kauan. Kuivatavarakaapissa on mantelirouhetta. Jaaa.
Mantelirouhe laukaisi makeannälän. Olen paska leipuri, ja lopulta aikani selailtuani ja surffailtuani päätin, että näistä saa aikaan jonkinlaisen pannukakun. Ei kun siis toimeen.
Otin ison muovikulhon, ja survoin sinne ainakin seitsemän pikimustaa banaaniraasua. Ne haisivat vielä kylmälle ja makealle eivätkä pahemmin käyneille. Osa banaanilastista pääsi roskiin. Dyykattuja olivat muutenkin.
Toiseen kulhoon laitoin annoksen vehnäjauhoa (eu-tuki), mantelirouhetta pari pussia (dyykki), ruokasoodaa (k-kauppa), kanelia kunnon kaadon (k-kauppa), ripaus suolaa (vanhaa kuin taivas), tarpeeksi sokeria (kookauppa) eli ehkä kolmasosan siitä määrästä, mikä yleensä laitetaan vastaavankaltaiseen leivonnaiseen.
Tässä vaiheessa päätin lorauttaa banaaneille sitruunamehua (k-kauppa), koska yhdessä ohjeessa tehtiin niin. Sitten päätin, että koska olen todella paska leipuri ja hyvin harva leivonnaiseni onnistuu (en seuraa ohjeita, koska kaapissani ei keskiyöllä ole kaikkea muutenkaan eikä köyhällä yleensäkään) kaadoin banaaneille kunnon setin tallinnantuliaista eli armenialaista konjamiiniä. Suosikkijuomani, liian vahvaa voida juoda ja tarpeeksi vahvaa viemään janon kahdella teelusikallisella. Herkkua. Koska banaanit on nyt desinfioitu, päätin lisätä kolme isoa ruokalusikallista kreikkalaistyyppistä herkkujugurttia (lidl). Nam.
Muistin kaivaa jääkaapista neljä kananmunaa ja lohmoin siinä sata grammaa voita kattilaan sulamaan. Kaikki hankittu kookaupasta.
Jugurttia jatkoin eu-maitojauheella, jonka sekoitin kuiva-aineisiin. Märkäaineisiin laitoin kolmisen desiä vettä. Sitä ennen olin havainnut purkin inkiväärinestettä jääkaapissani. En osaa valmistaa edes hilloa vaikka pyrkisin seuraamaan ohjetta, ja inkiväärin keitinvesihillo oli siis inkiväärisokerivettä. Sitä päätyi banaanikonjamiiniseokseen.
Nestekulho oli täpötäysi, mutta kuivakulho ei vielä. Sinne lorotin sulan voin ja rikoin munat. Sekoitin ja lisäsin banaanisotkun kahdessa erässä.
Uuni oli kuumenemassa 200 asteeseen. Vuorasin syvän uunipellin leivinpaperilla, ja sain koko muovikulhollisen tavaraa menemään pellille. Siihen päälle heittelin pussillisen dyykattuja mantelilastuja.
Koko paska meni uuniin ja tulin kirjoittamaan tätä. Paistoaika mitataan vastaavasti: kun tuoksu alkaa tuntua, leivonnainen kypsyy. Kun tuoksu on vahva, mene uunille. Jos leivonnainen on ruskea, tarkista kapealla, tylpähköllä esineellä kypsyys leivonnaisen keskeltä. Katso, onko pohja kypsä. Ota leivonnainen uunista, kun se on joka paikasta toivotunkaltainen; sisältä mehevä muttei löysä ja ulkopuolelta ruskettunut.
Paskan leipurin muistilista:
Happamia aineita, kuten jugurttia ja piimää sisältävä leivonnainen nostatetaan soodalla, makea leivinjauheella.
Kypsyyden mittaus hammastikulla. Tökkää paksuimpaan kohtaan, vedä pois. Jos tikussa on tahmaa, keskusta on raaka. Jos tikku on puhdas, leivonnainen on kypsä sisältä.
Uuniin saa laittaa ruokaa ennen kuin se on lämminnyt tiettyyn asteeseen. Uunin voi lämmittää hieman kuumemmaksi, koska luukun avauksessa lämpöä karkaa. Jos haluat vielä paistaa, mutta tuote on melkein valmis, ota uuni pois päältä. Ruoka kypsyy loppuun jälkilämmössä. Uuni kuluttaa enemmän sähköä kuin liesi.
Kelloa ei tarvita. Älä mene kauas uunista, äläkä ala tehdä mitään, mikä vie huomiokyvyn ja aistit. Tuoksu kertoo kypsyyden, palaneenkäry kertoo ongelmista.
Kuivat aineet laitetaan isoimpaan kulhoon ja märät kaadetaan sinne, kun molemmat on sekoitettu tahoillaan kunnolla. Munat ja rasvat laitetaan ennen märkäaineita.
Aineita ei tarvitse mitata tai punnita. Kakkutaikina on hyvin löysää ja juoksevaa, mutta ei ihan niin juoksevaa, että se kannattaisi paistaa lettupannulla. Nesteen määrä takaa sen, että leipomuksesi nousee.
Nostatusaineita laitetaan pikemminkin teelusikalla mitattava määrä, jauhoja pikemminkin viilitörpöllä mitattava. Viilitörppö vetää kaksi desiä, vanhanaikainen kahvikuppi yhden desin. Voit kuivaharjoitella vaikka kaatelemalla vettä astiasta toiseen, jotta opit, mitä määrä näyttää.
Kakku on nyt done ja odottelee uunin päällä teurastusta. Sen tekemiseen on mennyt 54 minuuttia kaikkineen.
Inkivääristä seuraavassa tekstissä.
Mantelirouhe laukaisi makeannälän. Olen paska leipuri, ja lopulta aikani selailtuani ja surffailtuani päätin, että näistä saa aikaan jonkinlaisen pannukakun. Ei kun siis toimeen.
Otin ison muovikulhon, ja survoin sinne ainakin seitsemän pikimustaa banaaniraasua. Ne haisivat vielä kylmälle ja makealle eivätkä pahemmin käyneille. Osa banaanilastista pääsi roskiin. Dyykattuja olivat muutenkin.
Toiseen kulhoon laitoin annoksen vehnäjauhoa (eu-tuki), mantelirouhetta pari pussia (dyykki), ruokasoodaa (k-kauppa), kanelia kunnon kaadon (k-kauppa), ripaus suolaa (vanhaa kuin taivas), tarpeeksi sokeria (kookauppa) eli ehkä kolmasosan siitä määrästä, mikä yleensä laitetaan vastaavankaltaiseen leivonnaiseen.
Tässä vaiheessa päätin lorauttaa banaaneille sitruunamehua (k-kauppa), koska yhdessä ohjeessa tehtiin niin. Sitten päätin, että koska olen todella paska leipuri ja hyvin harva leivonnaiseni onnistuu (en seuraa ohjeita, koska kaapissani ei keskiyöllä ole kaikkea muutenkaan eikä köyhällä yleensäkään) kaadoin banaaneille kunnon setin tallinnantuliaista eli armenialaista konjamiiniä. Suosikkijuomani, liian vahvaa voida juoda ja tarpeeksi vahvaa viemään janon kahdella teelusikallisella. Herkkua. Koska banaanit on nyt desinfioitu, päätin lisätä kolme isoa ruokalusikallista kreikkalaistyyppistä herkkujugurttia (lidl). Nam.
Muistin kaivaa jääkaapista neljä kananmunaa ja lohmoin siinä sata grammaa voita kattilaan sulamaan. Kaikki hankittu kookaupasta.
Jugurttia jatkoin eu-maitojauheella, jonka sekoitin kuiva-aineisiin. Märkäaineisiin laitoin kolmisen desiä vettä. Sitä ennen olin havainnut purkin inkiväärinestettä jääkaapissani. En osaa valmistaa edes hilloa vaikka pyrkisin seuraamaan ohjetta, ja inkiväärin keitinvesihillo oli siis inkiväärisokerivettä. Sitä päätyi banaanikonjamiiniseokseen.
Nestekulho oli täpötäysi, mutta kuivakulho ei vielä. Sinne lorotin sulan voin ja rikoin munat. Sekoitin ja lisäsin banaanisotkun kahdessa erässä.
Uuni oli kuumenemassa 200 asteeseen. Vuorasin syvän uunipellin leivinpaperilla, ja sain koko muovikulhollisen tavaraa menemään pellille. Siihen päälle heittelin pussillisen dyykattuja mantelilastuja.
Koko paska meni uuniin ja tulin kirjoittamaan tätä. Paistoaika mitataan vastaavasti: kun tuoksu alkaa tuntua, leivonnainen kypsyy. Kun tuoksu on vahva, mene uunille. Jos leivonnainen on ruskea, tarkista kapealla, tylpähköllä esineellä kypsyys leivonnaisen keskeltä. Katso, onko pohja kypsä. Ota leivonnainen uunista, kun se on joka paikasta toivotunkaltainen; sisältä mehevä muttei löysä ja ulkopuolelta ruskettunut.
Paskan leipurin muistilista:
Happamia aineita, kuten jugurttia ja piimää sisältävä leivonnainen nostatetaan soodalla, makea leivinjauheella.
Kypsyyden mittaus hammastikulla. Tökkää paksuimpaan kohtaan, vedä pois. Jos tikussa on tahmaa, keskusta on raaka. Jos tikku on puhdas, leivonnainen on kypsä sisältä.
Uuniin saa laittaa ruokaa ennen kuin se on lämminnyt tiettyyn asteeseen. Uunin voi lämmittää hieman kuumemmaksi, koska luukun avauksessa lämpöä karkaa. Jos haluat vielä paistaa, mutta tuote on melkein valmis, ota uuni pois päältä. Ruoka kypsyy loppuun jälkilämmössä. Uuni kuluttaa enemmän sähköä kuin liesi.
Kelloa ei tarvita. Älä mene kauas uunista, äläkä ala tehdä mitään, mikä vie huomiokyvyn ja aistit. Tuoksu kertoo kypsyyden, palaneenkäry kertoo ongelmista.
Kuivat aineet laitetaan isoimpaan kulhoon ja märät kaadetaan sinne, kun molemmat on sekoitettu tahoillaan kunnolla. Munat ja rasvat laitetaan ennen märkäaineita.
Aineita ei tarvitse mitata tai punnita. Kakkutaikina on hyvin löysää ja juoksevaa, mutta ei ihan niin juoksevaa, että se kannattaisi paistaa lettupannulla. Nesteen määrä takaa sen, että leipomuksesi nousee.
Nostatusaineita laitetaan pikemminkin teelusikalla mitattava määrä, jauhoja pikemminkin viilitörpöllä mitattava. Viilitörppö vetää kaksi desiä, vanhanaikainen kahvikuppi yhden desin. Voit kuivaharjoitella vaikka kaatelemalla vettä astiasta toiseen, jotta opit, mitä määrä näyttää.
Kakku on nyt done ja odottelee uunin päällä teurastusta. Sen tekemiseen on mennyt 54 minuuttia kaikkineen.
Inkivääristä seuraavassa tekstissä.
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Hedelmiä sun muuta sälää
Olen löytänyt maukkaimmat viinirypäleet Siwan antoisista laareista. Kaikki dyykatut safkat kannattaa pitää jääkaapissa, jolloin esimerkiksi nektariinit saavat pari lisäpäivää. Monipakkauksista kannattaa kaivaa pois ne valmiiksi homehtuneet, ja ottaa vain säilyneet.
Ennen käyttöä minulla on tapana huuhtoa rypäleet ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä, jotta kuorista lähtee paha maku pois.
Salaattiruukut voi laittaa multaan kasvamaan, mikäli paikka on. Ne jatkavat sitten iloisesti kasvua. Takapihallani kasvaa hienosti dyykattua lehtisalaattia.
Viime vuonna dyykkailin myös liljoja. Syksyllä istutin ja ne ovat kukkineet komeasti. Lumen alla olivat säilyneet nekin, joille en paikkaa keksinyt. Ne eivät ole vielä kukkineet, koska pääsivät vasta keväällä maahan.
Vanhat sipulit ja valkosipulit kannattaa istuttaa, ja niiden vihreät osat ovat syötäviä. Porkkanakin on kaksivuotinen kasvi; mikäli se on jo liian vanha syötäväksi, voit nakata senkin kukkapenkkiin. Naatti kasvaa, ja kasvi tekee siemeniä. Seuraavana vuonna saat omia porkkanoita.
Itäneet perunatkin sietää iskeä penkkiin. Peruna tarvitsee syvän mullan ja mukulat täytyy pitää peitettyinä. Vihreä peruna ja kaikki vihreät osat ovat myrkyllisiä. Perunaa voi istuttaa keväästä juhannukseen. Siihen tulee vehmaat varret ja valkeita kukkia, vaikka syötävät eivät kasvaisikaan.
Ennen käyttöä minulla on tapana huuhtoa rypäleet ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä, jotta kuorista lähtee paha maku pois.
Salaattiruukut voi laittaa multaan kasvamaan, mikäli paikka on. Ne jatkavat sitten iloisesti kasvua. Takapihallani kasvaa hienosti dyykattua lehtisalaattia.
Viime vuonna dyykkailin myös liljoja. Syksyllä istutin ja ne ovat kukkineet komeasti. Lumen alla olivat säilyneet nekin, joille en paikkaa keksinyt. Ne eivät ole vielä kukkineet, koska pääsivät vasta keväällä maahan.
Vanhat sipulit ja valkosipulit kannattaa istuttaa, ja niiden vihreät osat ovat syötäviä. Porkkanakin on kaksivuotinen kasvi; mikäli se on jo liian vanha syötäväksi, voit nakata senkin kukkapenkkiin. Naatti kasvaa, ja kasvi tekee siemeniä. Seuraavana vuonna saat omia porkkanoita.
Itäneet perunatkin sietää iskeä penkkiin. Peruna tarvitsee syvän mullan ja mukulat täytyy pitää peitettyinä. Vihreä peruna ja kaikki vihreät osat ovat myrkyllisiä. Perunaa voi istuttaa keväästä juhannukseen. Siihen tulee vehmaat varret ja valkeita kukkia, vaikka syötävät eivät kasvaisikaan.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Roskiksista löytyy ruokaa
Kaikille nälkäisille tiedoksi muutama ohjesääntö.
Ensinnäkin, ÄLÄ SOTKE! Sottaiset käyjät ovat pakottaneet kauppoja lukitsemaan roskikset. Se on aika syvältä ja poikittain. Kun poistut, laita siis kaikki nätisti paikalleen.
Toiseksi, varustaudu hanskoin, taskulampulla ja isolla kassilla. Katso, ettet putoa roskikseen. Paperia tms voi pitää mukana, mikäli roskiksessa on hajonnut jogurttipurkki tai muuta mähmää.
Kolmanneksi, katso mitä otat. Einekset ja kypsennetyt ruoat säilyvät kauemmin, tuoreista lihoista ja kaloista marinoidut säilyvät paremmin. Marinadissa on usein esimerkiksi etikkaa, joka parantaa säilyvyyttä. Myös savustus on kypsennysmuoto. Älä ota lihaa, joka on mennyt harmaaksi. Makkaroissa on suolaa, joka lisää säilyvyyttä. Vihannekset ja hedelmät kannattaa jättää rauhaan, jos niissä on hometta. Home on levinnyt koko hedelmään, vaikka se ei näkyisi. Kuitenkin samassa päärynäpaketissa voi olla yksi karvainen pohjalla ja hyväkuntoisia päällä. Käytä järkeäsi. Keittäminen ja kuumentaminen tuhoaa osan pöpöistä. Mausteilla voi sekä parantaa makua että parantaa säilyvyyttä.
Vanhasta leivästä voi tehdä korppujauhoja ja krutonkeja. Leipä kannattaa säilyttää pussissaan jääkaapissa, jolloin käyttöikä pitenee, eikä se kuiva.
Kypsennettyjen juustojen parasta ennen- päiväys on aivan liian pian; esimerkiksi tuorepakattuun briejuustoon täytyy laittaa tietty päivämäärä, vaikka itse juusto alkaisi olla vasta silloin kypsää. Tämä on opittu ihan ammatikseen juustoa myyvältä henkilöltä. Juustohome on vaaratonta.
Jogurtti säilyy hyvin, se vain paksuuntuu. Kaikki hapanmaitotuotteet säilyvät hyvin. Jos jääkaappi on tasaisesti +4, ja se on siisti, myös muut maitotuotteet, myös hapantamattomat, säilyvät paljon päiväksen yli.
Ensinnäkin, ÄLÄ SOTKE! Sottaiset käyjät ovat pakottaneet kauppoja lukitsemaan roskikset. Se on aika syvältä ja poikittain. Kun poistut, laita siis kaikki nätisti paikalleen.
Toiseksi, varustaudu hanskoin, taskulampulla ja isolla kassilla. Katso, ettet putoa roskikseen. Paperia tms voi pitää mukana, mikäli roskiksessa on hajonnut jogurttipurkki tai muuta mähmää.
Kolmanneksi, katso mitä otat. Einekset ja kypsennetyt ruoat säilyvät kauemmin, tuoreista lihoista ja kaloista marinoidut säilyvät paremmin. Marinadissa on usein esimerkiksi etikkaa, joka parantaa säilyvyyttä. Myös savustus on kypsennysmuoto. Älä ota lihaa, joka on mennyt harmaaksi. Makkaroissa on suolaa, joka lisää säilyvyyttä. Vihannekset ja hedelmät kannattaa jättää rauhaan, jos niissä on hometta. Home on levinnyt koko hedelmään, vaikka se ei näkyisi. Kuitenkin samassa päärynäpaketissa voi olla yksi karvainen pohjalla ja hyväkuntoisia päällä. Käytä järkeäsi. Keittäminen ja kuumentaminen tuhoaa osan pöpöistä. Mausteilla voi sekä parantaa makua että parantaa säilyvyyttä.
Vanhasta leivästä voi tehdä korppujauhoja ja krutonkeja. Leipä kannattaa säilyttää pussissaan jääkaapissa, jolloin käyttöikä pitenee, eikä se kuiva.
Kypsennettyjen juustojen parasta ennen- päiväys on aivan liian pian; esimerkiksi tuorepakattuun briejuustoon täytyy laittaa tietty päivämäärä, vaikka itse juusto alkaisi olla vasta silloin kypsää. Tämä on opittu ihan ammatikseen juustoa myyvältä henkilöltä. Juustohome on vaaratonta.
Jogurtti säilyy hyvin, se vain paksuuntuu. Kaikki hapanmaitotuotteet säilyvät hyvin. Jos jääkaappi on tasaisesti +4, ja se on siisti, myös muut maitotuotteet, myös hapantamattomat, säilyvät paljon päiväksen yli.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Mannapuuroa ja päärynää
Haluan jakaa kanssanne päivän kulinaarisen saavutuksen. Ruokalajin nimi on mannapuuro ja päärynäsössö.
Ainekset: Dyykattuja
Vaikeusaste: Tyhmäkin osaa
Esivalmistelu: Käy dyykkaamassa ja EU-avustuksilla
Mannapuuro on allekirjoittaneen suuri herkku. Kun ryynejä löytyi vielä roskiksestakin, niin oli kuin joulu ja pääsiäinen olisivat samalla kertaa. Mannapuuro keitetään maitoon. Koska köyhällä ei ole maitoa, käytetään maitojauhetta. Kaupassa maitojauhe on kallista, eu-kassissa ilmaista.
Työkalut: Kattila, vispilä, liesi, paistinpannu.
Keitä vesi. Iske sekaan jauhetta niin paljon kuin sekoitussuhde sanoo tai enemmän. Minä laitan aina paljon enemmän. Vatkaa hillittömästi, jotta sotku ei pala pohjaan. Maito kuohuu herkästi. Älä mene katsomaan teeveetä. Ennen kuin maito kuohuu liedelle, heitä sekaan ryynit joko sekoitussuhteen mukaan tai enemmän, jos haluat paksua tököttiä. Vatkaa vimmatusti, ettei sotku pala pohjaan. Varo kuplivaa puuroa. Se ei tunnu hyvältä iholla. Älä käytä metallivatkainta teflonkattilassa, mikäli et halua syödä teflonia.
Nälkäisenä söin puuroa jo edellisenä iltana ja laitoin kattilan kylmään. Mikrottomana päätin uusiokäyttää puuron. Koska jauhot ovat Eu-kamoista loppu, päätin laittaa pelkän puuron paistumaan. Laitoin nokareen voita pannulle (voi on kaupasta). Heitin puuron päälle. Olin hienosti suunnitellut tekeväni lättytaikinan siitä puurosta, mutta ihan sama.
Dyykkasin kauden hedelmiä eli rasiallisen puoliksi muhjuisia päärynöitä. Päätin karamellisoida ne eli pilkoin muhjuisimmat paistinpannulle muhimaan omassa mehussaan. Lisäsin myös voita, koska se on niin mahdottoman hyvää. Annoin muhia. Jos päärynän antaa muhia tarpeeksi, siihen pitäisi tulla semmoinen toffeemainen efekti.
Koska ruoan esillepanolla ei ole minulle mitään merkitystä, heitin päärynät lautaselle ja laiton puuron lämpenemään. Ja koska nälkä on nyt, päätin laittaa sitten sen päärynämuhjunkin siihen puuroon. Ja siellä se nyt sitten muhii, kun tätä kirjoitan.
Vinkki: Talliinnan sataman Rimissa kilo mannaryynejä maksaa euron.
Nam. Hyvää.
Ainekset: Dyykattuja
Vaikeusaste: Tyhmäkin osaa
Esivalmistelu: Käy dyykkaamassa ja EU-avustuksilla
Mannapuuro on allekirjoittaneen suuri herkku. Kun ryynejä löytyi vielä roskiksestakin, niin oli kuin joulu ja pääsiäinen olisivat samalla kertaa. Mannapuuro keitetään maitoon. Koska köyhällä ei ole maitoa, käytetään maitojauhetta. Kaupassa maitojauhe on kallista, eu-kassissa ilmaista.
Työkalut: Kattila, vispilä, liesi, paistinpannu.
Keitä vesi. Iske sekaan jauhetta niin paljon kuin sekoitussuhde sanoo tai enemmän. Minä laitan aina paljon enemmän. Vatkaa hillittömästi, jotta sotku ei pala pohjaan. Maito kuohuu herkästi. Älä mene katsomaan teeveetä. Ennen kuin maito kuohuu liedelle, heitä sekaan ryynit joko sekoitussuhteen mukaan tai enemmän, jos haluat paksua tököttiä. Vatkaa vimmatusti, ettei sotku pala pohjaan. Varo kuplivaa puuroa. Se ei tunnu hyvältä iholla. Älä käytä metallivatkainta teflonkattilassa, mikäli et halua syödä teflonia.
Nälkäisenä söin puuroa jo edellisenä iltana ja laitoin kattilan kylmään. Mikrottomana päätin uusiokäyttää puuron. Koska jauhot ovat Eu-kamoista loppu, päätin laittaa pelkän puuron paistumaan. Laitoin nokareen voita pannulle (voi on kaupasta). Heitin puuron päälle. Olin hienosti suunnitellut tekeväni lättytaikinan siitä puurosta, mutta ihan sama.
Dyykkasin kauden hedelmiä eli rasiallisen puoliksi muhjuisia päärynöitä. Päätin karamellisoida ne eli pilkoin muhjuisimmat paistinpannulle muhimaan omassa mehussaan. Lisäsin myös voita, koska se on niin mahdottoman hyvää. Annoin muhia. Jos päärynän antaa muhia tarpeeksi, siihen pitäisi tulla semmoinen toffeemainen efekti.
Koska ruoan esillepanolla ei ole minulle mitään merkitystä, heitin päärynät lautaselle ja laiton puuron lämpenemään. Ja koska nälkä on nyt, päätin laittaa sitten sen päärynämuhjunkin siihen puuroon. Ja siellä se nyt sitten muhii, kun tätä kirjoitan.
Vinkki: Talliinnan sataman Rimissa kilo mannaryynejä maksaa euron.
Nam. Hyvää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)